Visa Immonen
Keskiajan luostarilaitoksen monikasvoisuus vaatii poikkitieteistä ja laaja-alaista tutkimusotetta. Näin todettiin eri alojen tutkijat yhteen koonneessa tapaamisessa ”Monastic Europe – Landscape & Settlement Conference”. Tapahtuma järjestettiin elokuussa 2015 Irlannin länsirannikolla sijaitsevassa, Ennis-nimisessä pikkukaupungissa. Sen asukasluku on vain 25 000. Kaupungin keskustassa sijaitsevat keskiaikaisen fransiskaanikonventin rauniot. Paikanvalintaan oli vaikuttanut myös konferenssikeskus Temple Gate Hotel. Alun perin Sisters of Mercy -yhteisön luostariksi rakennettu kortteli muutettiin hotelliksi nunnien muutettua sieltä vuonna 1995.
Konferenssin järjesti Monastic Ireland -hanke. Digitaalisiin ihmistieteisiin lukeutuvan projektin tarkoituksena on luoda internet-tietokanta Irlannin 300:sta luostarikohteesta. Saarivaltio on tunnettu varhaiskeskiaikaista luostareistaan, mutta myöhäiskeskiajan luostarit ovat saaneet vähemmän huomiota. Tietokannan onkin tarkoitus jakaa suurelle yleisölle luotettavaa ja ajanmukaista tietoa vuosina 1100–1700 toimineista luostareista. Pääportaalin ohella hanke on luonut joukkouttamiseen perustuvan internet-tietopankin opettajien ja oppilaiden käyttöön.
Esitelmäehdotuksia konferenssiin lähetettiin runsaasti. Ohjelmaan valikoidut esitelmät kattoivat hyvin erilaisia alueita Euroopasta pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Kaikkiaan esitelmiä kuultiin kaksikymmentä, ja niiden pitäjät tulivat yhdestätoista maasta. Esitelmistä on valmisteilla Brepols-kustantamon julkaisu.
Omassa puheenvuorossani esittelin Suomen alueella olevien luostarien syntyä ja kehitystä eurooppalaisessa periferiassa. Pohjoismaita edusti myös Johnny Grandjean Gøgsig Jakobsen Kööpenhaminan yliopistosta. Hän puhui dominikaanikonventtien topografisesta asemasta Pohjolan kaupungeissa. Bergenin yliopiston Alf Tore Hommedal puolestaan tarkasteli Pyhän Albanuksen benediktiiniluostaria Seljan saarella Keski-Norjan rannikolla.
Esitelmiä ja keskusteluja toisiinsa sitovaksi yleisteemaksi nousi kysymys siitä, millaisena luostarilaitos toteutui eri puolilla keskiajan Eurooppaa. Miten luostarit erosivat toisistaan, mitä yhteistä niillä oli? Näihin kysymyksiin vastaaminen vei pohtimaan erilaisten aineistojen luonnetta, eri tieteenalojen yhteistyötä sekä sitä, mitkä piirteet tekivät luostarilaitoksesta yhtenäisen instituution.
Konferenssi oli poikkileikkaus luostarielämään. Kokonaiskuvaa luonnehti moninaisuus aina varhaisista sääntökunnista benediktiinien, sisterssiläisten ja augustinolaisten kautta kerjäläisveljestöihin sekä naisten yhteisöihin ja sotilaallisiin sääntökuntiin. Sääntökuntien sisälläkin oli suurta vaihtelua alueittain ja aikakausittain. Mitkä oikeastaan olivat monastisismin keskeiset tunnusmerkit? Luostarisäännöt ja käyttäytymiskoodistot, arkkitehtoniset erityispiirteet, eläminen erillään ja samalla osana muuta yhteiskuntaa, vaiko sittenkin luostariyhteisöjen erityinen suhde maisemaan ja elinympäristöön? Entä miten luostariyhteisöjen hartaudenharjoitus ja sosiaalinen kanssakäyminen erosi muiden ihmisryhmien elämästä?
Eurooppalaista luostaritutkimusta yhdistää lähdeaineistojen moninaisuus. Luostarilaitoksen eräs ominaispiirre oli arkistonmuodostajana toimiminen. Sääntökuntien historiasta kertovat kirjallisten lähteiden sekä käsikirjoitustutkimuksen ohella rakennushistoriallinen tutkimus, arkeologiset kenttätyöt, taidehistoriallisen ja heraldisen aineiston tarkastelu sekä maisemantutkimus. Näiden aineistojen ja tieteenalojen saattaminen yhteen sekä rajojen ylittäminen oli konferenssin esitelmissä keskeistä.
Lähdeaineistojen kohtalo keskiajan jälkeen, niiden tuhoutuminen ja hajautuminen on yleiseurooppalainen ilmiö. Syyllinen ei ole pelkästään ollut reformaatio, vaan myös uuden ajan lukuisat sodat: Osmanien valtakunnan laajentumiseen liittyvät taistelut Balkanilla, Napoleonin sodat ympäri mannerta sekä tuhoisat maailmansodat 1900-luvulla. Luostarien rauniot ovat lisäksi tarjonneet jo keskiajalta lähtien ilmaisen rakennusmateriaalien varaston.
Monet esitelmistä analysoivat luostariyhteisöjen suhdetta muuhun yhteiskuntaan. Miten luostarit rakensivat omaa identiteettiään suhteessa muihin? Millaiset olivat kirkon ja luostarien sekä muiden uskonnollisten instituutioiden väliset suhteet? Myös sääntökuntien ja maallisen yhteiskunnan suhteita pohdittiin paljon. Luostarien suojelijoilla ja lahjoittajilla oli suuri merkitys luostareille. Uusi avaus oli luostarien elämän tarkastelu muistin ja muistelemisen kannalta. Kuinka luostariyhteisöt vahvistivat yhteisiä muistojaan ja rakensivat institutionaalista menneisyyttään?
Kuva: Visa Immonen.
Konferenssin otsikon mukaisesti maisema oli pääroolissa. Luostarirakennukset muodostivat oman kokonaisuuden, paikan, jolla oli erityisasema ympäristöön nähden. Miten luostari vaikutti ihmisten ja tuotteiden liikkumiseen sekä muuhun rakentamiseen? Useissa esitelmissä käsiteltiin luostarien asemaa suhteessa vesistöihin, purjehdukseen ja kalastukseen. Entä miten luostarit sijoittuivat pyhiinvaellusreittien varsille tai lähelle pyhiä paikkoja? Luostarit olivat kulutuksen ja tuotannon keskuksia. Miten ne erosivat muista vastaavista keskuksista?
Kuva: Visa Immonen.
Monastic Europe -konferenssi todisti esitelmäkavalkadillaan sen, miten moninaista monastisismin tutkimus on, ja sen kuinka erilaisia, mutta silti samankaltaisia luostariyhteisöt eri puolilla mannerta olivat. Uusin tutkimus on lähtökohtaisesti monitieteistä. Lisäksi laajojen digitaalisten aineistojen hyödyllisyys korostui, vaikka vielä eurooppalaisista luostariaineistoista ei yhteistietokantoja ole saatu aikaiseksi. Ehkä Irlannin konferenssi oli pieni askel siihen suuntaan.
Tanskan Odensessa, Syddansk Universitetissä, järjestetään dominikaanien toimintaan keskiajan Pohjois-Euroopassa keskittyvä konferenssi marraskuussa 2016.
Kirjoittaja on kulttuuriperinnön apulaisprofessori Helsingin yliopistossa ja lukuvuonna 2015–2016 tutkijana Getty-tutkimusinstituutissa Los Angelesissa. Immonen on kiinnostunut myöhäiskeskiajan aineellisesta kulttuurista, erityisesti ylellisyyskulutuksesta ja pyhäinjäännöskultista.