Huhtikuun uuden tutkimuksen-ilta järjestetään 4.4.2016 kello 17.15 Teologisen tiedekunnan tiedekuntasalissa (vuorikatu 3, 5b kerros, Helsinki) yhteistyössä keskiajan tutkimuksen seura Glossa ry:n kanssa.
Näkökulmia lapsuuteen antiikissa ja keskiajalla
dosentti Ville Vuolanto: Lapset ja asketismi: myöhäisantiikin kirkkoisät ja jatkuvuusstrategiat
Myöhäisantiikissa asketismi haastoi perinteiset perhe-elämän normit ja käytännöt. Asiasta käytiin kirkon sisällä kiivasta keskustelua 300- ja 400-luvuilla – historioitsijan kannalta oleellista on, että meille säilyneitä tekstejä analysoimalla voidaan saada tietoa myöhäisantiikin perheistä ja lapsuudesta sekä ideologiselta että jokapäiväisen elämän kannalta. Vuonna 2015 ilmestynyt Ville Vuolannon kirja, Children and Asceticism in Late Antiquity. Continuity, Family Dynamics and the Rise of Christianity (Ashgate), on ensimmäinen jossa lapsuuden ja perheen suhdetta asketismiin tarkastellaan kristillisen ideologian kontekstissa, ja ensimmäinen, jossa myöhäisantiikin lapsia tarkastellaan perhedynamiikan kautta. Peruskysymyksenä kirjassa ja illan esitelmässä on, miksi vanhemmat halusivat, että heidän lapsistaan tulee askeetteja, sen sijaan, että nämä jatkaisivat sukuaan. Tämän kysymyksen kautta tarkastellaan kristillisen perheideologian kehitystä, lasten asemaa myöhäisantiikin perheissä, asketismin leviämistä kristinuskon piirissä, sekä perhestrategioita ja jatkuvuusstrategioita teoreettisina inhimillisen toiminnan ymmärtämisen apuvälineinä.
FT Sini Kangas: Lapset pyhässä sodassa (n. 1100-1300)
Ristiretkeläisyys vaikutti lapsuuteen sydänkeskiajalla läntisen Euroopan ja Lähi-idän alueella monin eri tavoin. Lapset osallistuivat ristiretkille liikkeen alkuvaiheesta asti erilaisissa rooleissa pyhiinvaeltajina, tukijoina, sivustakatselijoina, pakolaisina ja panttivankeina. Heidän osallisuuteensa viitataan, usein sivumennen, ristiretkikronikoissa, oikeudellisissa asiakirjoissa, ristiretkistä kertovissa sankarilauluissa sekä monissa muissa ristiretkien tutkimuksen kannalta keskeisissä lähderyhmissä.
Ristiretkiliike oli yksi varhaisia eurooppalaisia massaliikkeitä, jonka suosio lännessä kesti satoja vuosia. Liikkeen kannalta oleellisimpia toimijoita lasten joukossa eivät niinkään olleet aktiivisesti ristiretkellä sotatoimia tukeneet lapsisotilaat, kuin suuret massat, jotka kasvoivat aikuisuuteen yhteisössä, joka tuki taloudellisesti ja henkisesti erityyppisiä ristiretki-instituutiota. Ideologian jatkuvuuden kannalta lasten ja nuorten sitouttaminen oli ensiarvoisen tärkeää. Monet tulevista ristiretkeläisistä syntyivät sukuihin, joissa ristiretkille osallistumisesta muodostui perinne heti vuodesta 1096 lähtien. Toiset omaksuivat ideologian kirkon opetuksen, tarinankertojien ja ritarikulttuurin vaikutuspiirissä. Ristiretket synnyttivät visuaalisesti ja auditiivisesti rikasta kulttuuriperinnettä, joka oli koko keskiaikaisen yhteisön saatavilla.
Uuden tutkimuksen illat ovat kaikille avoimia esitelmätilaisuuksia, joihin seura toivottaa lämpimästi tervetulleeksi niin Suomen kirkkohistoriallisen seuran jäsenet, yliopistolaiset kuin kaikki muut esitelmien aiheista kiinnostuneet.
