Kirjoittajan arkisto: skhs

Tiia Päivärinta

Ilman aiempaa tietoani ja harkintaani ovat suuni ja sydämeni auenneet teille, enkä kykene hillitsemään itseäni. Olen julistanut teille kaikki Jumalan neuvot, jotka Hän on minulle paljastanut.

Näin saarnasi reformaattori Katharina Schütz Zell aviomiehensä haudalla vuonna 1548. Katharina Schütz Zell (1498–1562) oli strasbourgilaiseen käsityöläisperheeseen syntynyt tyttö, joka sai nuoruusvuosinaan opetusta kotonaan ja oppi muun muassa lukemaan ja kirjoittamaan. Schütz Zell kiinnostui uskonasioista nuorena, ja tutkittuaan Raamattua ja reformaatiovaikuttajien tekstejä hän kääntyi evankeliseen uskoon jo vuoden 1521 tienoilla.

Schütz Zell oli alun perin suunnitellut elävänsä itsenäistä elämää hyläten ajatuksen avioliiton solmimisesta. Evankelisen ajattelutavan mukaisesti Schütz Zell kuitenkin alkoi uskoa pystyvänsä toteuttamaan kutsumustaan palvella seurakuntaa ja levittää omia näkemyksiään uskosta parhaiten avioliitossa. Niinpä hän avioitui vuonna 1523 pastori Matthäus Zellin kanssa. Zelleistä tuli yksi ensimmäisistä protestanttisista pappispariskunnista, ja he toimivat suunnannäyttäjinä protestanttisen pappilakulttuurin syntymiselle Strasbourgissa. He kohosivat pariskuntana keskeiseen asemaan yhteisön uskonnollisen elämän johtajina ja muun muassa köyhäinhoitotyön merkittävinä edistäjinä. Tämän lisäksi Schütz Zell oli tuottelias kirjoittaja, ja hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa saarna, apologia, sielunhoidollisia tekstejä ja kirjeitä. Zellit hoitivat Matthäuksen pappisvirkaa yhdessä, mikä tarkoitti sitä, että myös Katharinan toimijuus ulottui laajasti kodin ulkopuolelle. Koska naisen julkista toimijuutta ei pidetty 1500-luvulla sopivana, sai Schütz Zell osakseen runsaasti kritiikkiä.

Keskeinen käännekohta Schütz Zellin elämässä oli aviomiehen kuolema vuonna 1548. Tämä mullisti Schütz Zellin elämän. Aiemmin hän oli saattanut toimia aviomiehensä arvostetun aseman turvin yhteisen viranhoidon nimissä. Leskeksi jäätyään hänen oli perusteltava toimintansa uudella painokkuudella sekä tukijoilleen että vastustajilleen. Oikeutuksen hän löysi monesta eri näkökulmasta. Keskeinen keino oli esimerkiksi oman nöyryyden ja vaatimattoman palvelijan roolin korostaminen. ”No niin rakkaat ystävät, olen pidätellyt teitä jo liian kauan. Älkää ärsyyntykö minuun: sydämeni on täynnä suuria murheita – suu puhuu sen mikä sydämestä virtaa.” Sitaatti on Schütz Zellin saarnasta aviomiehensä haudalla ja ilmentää hänen haluaan korostaa nöyrän naisen asemaa, mikä oli tärkeää kahdesta syystä. Nöyryys sai Schütz Zellin toiminnan näyttämään enemmän naisiin kohdistuneita käyttäytymisvaatimuksia vastaavalta. Toiseksi Schütz Zell pyrki tekemään yleisölleen selväksi, että oli Jumalan palveluksessa oleva kuuliainen nainen, ei suinkaan valtaa tavoitteleva rettelöitsijä.

Schütz Zellistä tuskin voidaan puhua mainitsematta hänen tekemäänsä köyhäinhoitotyötä. Hän vastaanotti kotiinsa uskonnollisia pakolaisia muista kaupungeista, hoiti sairaita, auttoi köyhiä ja vieraili vankien luona. Köyhäinhoitotyö sai alkunsa avioliiton aikana, mutta jatkui Schütz Zellin jäätyä leskeksi aina hänen kuolemaansa saakka. Schütz Zellin köyhäinhoitotyöllä oli kaksi puolta. Yhtäältä hän käytti harjoittamaansa hyväntekeväisyyttä keinona oikeuttaa muuta julkista toimintaansa, kuten kirjoittamista. Toisaalta Schütz Zellin täytyi myös pystyä perustelemaan asemansa Strasbourgin kaupungin köyhäinhoitotyön merkittävänä hahmona. Schütz Zell itse kuvasi työtään seuraavasti: ”Otin vastaan pakolaisia sekä köyhiä, autoin ylläpitämään kirkkoa, ja tein hyvää heille kaikille omalla kustannuksellani ilman kenenkään taloudellista tukea; suojelin rehellisiä saarnaajia ja vieraita.” Kyseinen sitaatti korostaa Schütz Zellin pyrkimystä tuoda esille oman toimijuutensa hyödyt yhteisölle. Schütz Zellin ajatuksena oli korostaa yhteisölle hyödyllistä toimintaa, jolloin hänen muu toimintansa olisi hyväksyttyä ikään kuin hoivaamistyön ohella.

Schütz Zell kohtasi paljon kritiikkiä julkisen roolinsa vuoksi. Hän muun muassa ajautui julkiseen konfliktiin aviomiehensä entisen kollegan Ludwig Rabusin kanssa. Schütz Zell kiisteli julkisessa kirjeenvaihdossaan Rabusin kanssa muun muassa oikeasta uskontulkinnasta. Kirjeessään Rabusille vuonna 1557 Schütz Zell joutui myös puolustamaan oikeuttaan toimia nimenomaan sukupuolensa näkökulmasta. ”En ole toiminut kuten naiselta odotetaan, mutta olen uskollisesti toiminut niiden odotusten mukaan, jotka Jumala on lahjana minulle pyhän hengen välityksellä suonut, suurella ilolla ja vaivalla päivin ja öin.” Schütz Zell tiedosti asemansa ongelmallisuuden sukupuolensa kannalta. Siksi hän pyrki vastaamaan osakseen saamaansa kritiikkiin siirtämällä vastuun omasta toiminnastaan Jumalalle samalla ikään kuin häivyttäen sukupuolensa merkitystä. Kyseinen keino oli tyypillinen etenkin ajan naistoimijoille. Siirtämällä vastuun omasta toiminnasta Jumalalle Schütz Zell vetosi kaikkien kristittyjen ylimpään auktoriteettiin, joka oli tehokas keino puolustautua vastustajien arvostelulta. Sukupuolen merkitys väheni, koska toiminnan taustalla oli Jumala eikä ihminen itse.

Edellä on esitelty muutama reformaattori Katharina Schütz Zellin itseoikeutuksen keinoista. Lisäksi hän käytti monenlaisia muitakin perusteluja rakentaessaan omaa auktoriteettiaan ja valta-asemansa oikeutusta. Schütz Zell muun muassa vetosi Raamattuun, muihin oppineisiin reformaattoriauktoriteetteihin ja omaan toimintaansa menneisyydessä. Schütz Zellin näkemys itsestään kirkkoäitinä, Jumalan valitsemana työkaluna maan päällä, laajat verkostot, jotka ylittivät tunnustuskuntien väliset rajat sekä asema köyhäinhoitotyön merkkihenkilönä muodostivat hänelle vahvan itseymmärryksen, jonka avulla hän oli valmis vastaamaan saamaansa kritiikkiin ja jatkamaan toimintaansa siitä huolimatta.

Enemmän Schütz Zellin toimijuudesta ja itseoikeutuksesta löytyy Itä-Suomen yliopistossa teologian osastolla tekemästäni gradusta Katharina Schütz Zellin toimijuus ja itsensä oikeuttamisen keinot aviomiehen kuoleman jälkeen vuosina 1548-1557.